Bernhardinkoirat  Rottweilerit  Suomen Lapinkoirat Irlanninsusikoirat

Muistoissamme

Laku oli hieno pikku neiti, jossa oli biigleä ja karjalankarhukoiraa.
Se oli lapsuuden kotini ensimmäinen koira. Sillä oli tosi kova riista vietti.






Miska oli äitini koira. Joka oli rodultaan keskikokoinen villakoira.
Miska jouduttiin lopettamaan 4 vuotiaana v.1999 koska siltä katkesi toinen etujalka.





 

Jättihaukun quu la bää  SF05210/93 

kutsumanimeltään Veera oli ensimmäinen bernhandinkoirani, joka  tuli minulle 4,5 vuotiaana v.1997. Koska edellisen omistajan lapsille puhkesi astma. Joten otin Veeran rotikkani seuraksi, kun muutiin samoihin aikoihin kaupunkiin asumaan.Veeran kanssa harrastimme pitkiä kävelylenkkejä, tottista ja jälkeä. Kävimme paljon näyttelyissä ja harrastimme lapsivetoa. Veera tykkäsi kauheasti uimisesta. Veera jouduttiin lopettamaan virtsaputken ympärille muodostuneen kasvaimen takia.

06.01.1993-18.04.2002

9v.3kk.






 


rw Hurmurin åliver  SF33225/94  

Olli oli ihan ensimmäinen oma koirani. Ollin kanssa harrastimme melkein kaikkia pk lajeja, näyttelyissä käyntiä ja lapsivetoa. Se tykkäsi yli kaiken uimisesta, talvellakin sen piti ojista rikkoa jäät, jos siellä olisi vaikka vettä että pääsisi uimaan. Ollilla oli vartiokoirakortti ja se toimi mieheni ja minun matkassa, kun me toimimme vartijoina. Olli oli koko olemukseltaan vanhan ajan rotikka, rauhallinen mutta virtaakin löytyi tarvittaessa. Se rakasti yli kaiken lapsia ja toisia koiria. Koskaan se ei tuntenut tarvetta isotella toisille uroksille. Olli jouduttiin lopettamaan pitkälle levinneen syövän takia. Syöpä kehittyi parissa viikossa ja se oli levinnyt keuhkoihin, munuaisiin ja eturauhaseen.

29.03.1994-08.08.2003

9v.5kk.




 


Backmeadow`s angelica  FIN11397/03

Tyyne tuli minulle puolitoista vuotiaana v.2004. Sillä oli kuukautta aikaisemmin jouduttu leikkaamaan vatsalaukun kiertymä ennen kun se tuli minulle. Perheessä oli pieni vauva joka sairasti astmaa.Tyyne ei ollut mikään tyypillinen pernhandilainen se vartioi aivan liikaa meidän lastamme joka oli Tyyneä vuoden nuorempi. Se yritti käydä toisiin lapsiin kiinni, jos ne leikkivät Petran kanssa. Petra sai tehdä Tyynelle ihan mitä halusi ja se vain nukkui. Tyyne hakeutui aina sinne missä Petra oli. Muuten Tyyne oli aivan ihana perhekoira.Tyynen kanssa ei ehditty harrastaa mitään muuta kuin tottista omaksi iloksi ja parissa näyttelyssä ehdittiin käydä. Tyyne jouduttiin lopettamaan aivan liian nuorena. Tyynellä todettiin E lonkat ja vakava vasemman ja oikean lonkan  arthrosis jonka aste oli 2/2 ja  kyynärpäät 3/3 v.2006. Jonka  seurauksena se jouduttiin lopettamaan syyskuussa v.2006. Kun tuli ensimmäiset pakkaset niin siltä petti etu- ja takapää alta. Se oli koko kesän joutunut syömään särkylääkkeitä. Melkein koko ajan kun Tyyne oli meillä sillä oli vaikeuksia nousta makuuasennosta ylös.

10.11.2002-03.10.2006

3v.11kk.





 

rw Noitakummun iivari  FIN28997/98

Iiivari tuli minulle kaksi ja puolivuotiaana v.2000 sekin etsi uutta kotia  pitovaikeuksien takia. Iippa oli tosi vilkas koira melkein yli aktiivinen. Kun se oli ollut pari viikkoa meillä. Huomasin oireita että se pelkäsi lapsia. Jos sen ohi kulki kun se nukkui ja se heräsi siihen, niin se käänsi pään pois laittoi hännän koipien väliin ja välillä laski allensa. Vieraat eivät saanneet katsoa sitä päin tai se näytti koko purukalustonsa muristen. Se pelästyi aluksi poikkeavia ja äkillisiä ääniä ja alkoi käyttäytyä puolustavasti. Iipasta tuli loppujen lopuksi paras työkoirani ikinä. Sen kanssa harrastettiin pk lajeja etupäässä suojelua ja raunioita. Se tykkäsi ylikaiken myös uimisesta. Iippa jouduttiin lopettamaan, koska sillä todettiin silmäpohjan rappeutuma ja harmaa kaihi, jonka johdosta se ei nähnyt hämärässä eikä pimeässä. Sillä rupesi tulemaan takautumia, jonka johdosta se kävi aika arvaamattomaksi. Iippa halusi olla vain häkissä sisällä, jossa se tunsi olevansa turvassa.
13.05.1998-08.12.2006.

8v.7kk.